Ohje 3 päivään Lontoossa Lauran kanssa eli kuinka kävellä paljon, juoda liikaa kahvia ja ottaa valokuvia kaikesta.

Leave a Comment
Kävelkää jalkanne kipeiksi ja muistakaa olla loputtoman uteliaita kaikesta. Poiketkaa kaikille päivän aikana vastaan sattuville, houkuttelevalta näyttäville kujille ja kaduille; piipahtakaa hetken mielijohteesta vastaan tupsahtaneessa kirkossa ja ihailkaa sen katosta roikkuvia, kimaltelevia tähtiä. Älkää antako sateen häiritä menoanne, sillä Lontoo näyttää kauniilta sen yläpuolella roikkuvasta paksusta, harmaasta pilvimassasta sekä taivaalta valuvasta tihkusateesta huolimatta. Kastelkaa varpaanne ja kirotkaa sadetakin puutetta, mutta olkaa silti liian hurmioituneita ympäriinsä vaeltelusta jatkaaksenne matkaa metrolla.



Lontoo haltuun aina Big Beniltä...
...ja London Eyelta...
...aina Tower Bridgelle saakka!
Vaeltelun myötä vastaan tulee sateisia ja tyhjyyttään kumisevia puistoja...

...värejä hehkuvia pikkukujia...

...sekä talojen väleistä pilkahtelevia, mielenkiintoisen näköisiä pilvenpiirtäjiä...

...kaikissa mahdollisissa muodoissa.
Varatkaa liput musikaaliin ja pakahtukaa siihen musiikin, värien, liikkeiden ja tunteiden muodostamaan maailmaan, johon muutaman kympin kustantanut lippu teidät päästää hetkeksi uppoutumaan.




Juokaa aivan liian monta isoa kupillista kahvia, jotta ehditte käydä mahdollisimman monessa kivalta näyttävässä kahvilassa. Etsikää mukavin nurkkapöytä, katselkaa ikkunan takana elämää sykkiviä kaupungin katuja, syökää pala kakkua tai kauniisti kuorrutettu cupcake hyvällä omallatunnolla ja lukekaa yhteen putkeen puolet mukananne olevasta kirjasta vain, koska tuntuu juuri siltä.



Heittäytykää juttusille vieraiden ihmisten kanssa ja rupatelkaa niitä näitä. Kuunnelkaa, miten kahvilan myyjä kertoo teille epäonnisesta perjantaistaan ja miten kirkon työntekijä esittelee kirkon toisen maailmansodan jäljiltä säästyneet rakennuksen osat.

Käykää British Museumissa ja ihmetelkää uskomattoman taidokkaasti kaiverrettuja rukouspähkinöitä, koristeellisia kelloja sekä zimbabwelaista sadan triljoonan dollarin seteliä. Imekää itseenne sydämenne kyllyydestä uusia asioita ja ihmetelkää, miten suuri ja monipuolinen paikka maailma oikein onkaan. (Ajakaa itsenne myös vahingossa nälkäkiukun partaalle ja ärsyyntykää siitä, miten yhdestäkään museon kahvilasta ei löytynyt jogurttia hedelmillä. Big problems, you know...)

Kyllä, se on kello!
Kantakaa kameraa mukananne koko ajan ja ottakaa paljon valokuvia kaikesta mahdollisesta. Älkää välittäkö siitä pikkuseikasta, ettette välttämättä tee puolillakaan kuvista yhtään mitään koskaan, vaan nauttikaa yksinkertaisesti valokuvaamisen riemusta.

Kuvia voi ottaa esimerkiksi hieman pelottavasta kirkosta...
...värikkäistä rakennusten seinistä...
...ja kauniista puurokulhoista.


Syökää 2£ aamupala hostellilla ja löytäkää itsenne keskustelemassa elämän tarkoituksesta puoli seitsemältä aamulla Etelä-Afrikasta Lontooseen muuttaneen työntekijän kanssa.

Kulkekaa eriparisukissa, ottakaa vastaan ohikulkijan tarjoama tulppaani, kävelkää vahingossa päin tolppaa ja naurakaa omalle typeryydellenne.

Ennen kaikkea nauttikaa täysin sydämin siitä sydämen räjäyttävästä vapauden tunteesta; tunteesta, joka syntyy kävellessänne miljoonakaupungin kaduilla ja tajutessanne, ettei yksikään vastaantulija tunnista teitä, ettei kukaan odota teitä missään eikä kerro teille, mitä teidän pitäisi tehdä. Että teidän ei tarvitse kysyä keneltäkään, mihin aikaan, mitä ja missä syödä, milloin herätä tai milloin pysähtyä katselemaan maisemia. Että saatte tehdä juuri ja prikulleen mitä haluatte.

Viettäkää yö lentokentällä ja palatkaa takaisin kotiin silmät ristissä mutta onnellisena. Syökää viimeisenä tekonanne ennen lentokoneeseen hyppäämistä aamupalaksi lautasellinen lettuja sekä maailman parhaaksi osoittautunut japanilainen munakas.


Onnea on pyllymäen laskeminen, pinkit revontulet sekä päiväunet.

Leave a Comment

Onnellisuus (filosofia)
= yksilölle positiivinen ja tavoiteltava elämäntila, jonka toivotaan olevan pitkäkestoinen.
(Lähde. )


Onnellisuutta on monenlaista.
On onnen tunnetta siitä, että aamulla saa herätyskellon soidessa kääntää kylkeä ja jatkaa unia kaikessa rauhassa. Onnellisuutta siitä, että kylmänä pakkaspäivänä jalkaan vedettäväksi löytyy villasukat, joiden kärjessä ei olekaan reikää; siitä, että pöydässä on ruokaa, sähkölasku on saatu maksettua, tärkeän hetken koittaessa on joku, jolle soittaa sekä siitä, että elämässä on kaikki hyvin ja päivät kulkevat tuttuja, turvallisia uomiaan. Tiedosta, että Salatut elämät tulevat yhä edelleen telkkarista puoli kahdeksalta illalla ja että kaupan kassa on hyvä kaveri yläasteajoilta.
Toisaalta taas onnellisuus voi syntyä myös täysin päinvastaisesta tunteesta eli hillittömistä, toisinaan täysin päättömistä ex-tempore-ideoista ja muutamassa minuutissa kukkaan puhjenneista reissuideoista. Elämän epävarmuudesta ja tietynlaisesta epävakaudesta; siitä, ettei osaa sanoa, mistä itsensä puolen vuoden päästä oikein löytääkään.

Mä olen ollut tällä viikolla onnellinen monestakin asiasta.

On ollut ihanaa päästä takaisin töihin ja ihmisten ilmoille puolen viikon sairastelun jälkeen. Koko Levin pikkuinen kylä tulvii venäläisiä citymaastureita ja Говорите ли Вы По-русскиa ja kaupassa jonot jatkuvat ikuisuuksien mittaisina lähes takaseinään asti. Joulukuisten brittiryhmien sekä itänaapuriemme väliset erot tuovat mielenkiintoisia kontrastieroja elämää värittämään, mutta ensi viikolla tunturissa puhaltavatkin jälleen uudet tuulet verrattain lyhyen venäläiskauden päättyessä. Pelkistetysti "talvisesongiksi" nimetty aika kätkee siis sisäänsä lukuisia lyhyempiä mutta toisistaan selkeästi erottuvia kausia, joiden ansiosta elämä ei käy missään nimessä tylsäksi! ;)


Maanantaisen Lofootti-palaverin antia.
On myöskin huikeaa tajuta kerta toisensa jälkeen, miten mahtavien ihmisten keskellä mä täällä saankaan talveani viettää. Huhtikuulle suunnitteilla olisi viikon reissu Lofooteille porukalla, joka ei takuulla jätä ketään kylmäksi ja jonka kanssa arkipäiväisistäkin pikkujutuista voi muodostua elämänmittaisia seikkailuja! Työkavereista ja kämppiksistä on muodostunut lyhyessä ajassa jo eräänlainen perhe, jonka kanssa voi jakaa niin hassuimmat sattumat, murheet kuin huonoimmat vitsitkin.

Tiistaina hyppäsimme Tiina-kämppikseni kanssa työpäivän jälkeen autoon ja hurautimme lyhyelle mutta sitäkin huikeammalle roadtripille Tromssaan. Ennen matkaan lähtöä mielikuvissa siintäneet ajatukset maailman hienoimmista revontulista sekä vuonoissa onnellisesti hyppivistä valaista kävivätkin loppupeleissä lähestulkoon toteen, sillä reissun aikana tuli nähtyä mun tähänastisen elämän ehdottomasti upeimmat, leimuavimmat ja värikkäimmät revontulet sekä myös bongattua se valas aivan sattumalta vuonon laidalta uiskentelemasta. Pohjolan Pariisiksikin tituleerattu Tromssa oli upea uusi tuttavuus eikä elämä tunnu lainkaan hassummalta siinä vaiheessa, kun laskee pyllymäkeä vuorenrinnettä pitkin alas naurun kipeyttäessä vatsalihakset tai seisoo illalla keskellä pimeyttä katselemassa lumen kuorruttamien vuorenhuippujen yllä tuikkivia miljoonia tähtiä. Short but sweet - perillä kohteessa ehdimme viipyä ainoastaan yhden kokonaisen päivän, mutta reissu oli kaikesta huolimatta ehdottomasti toteuttamisen arvoinen! :)


Ishavskatedralen oli kyllä huikea rakennus!


Huristelimme Fjellheisen-cable carilla Storsteinenin päälle kurkkimaan alapuolella levittäytyvää kaupunkia sekä niiden takana komeasti kohoavia vuoria.
Hymy pyllyssä! :)

Norjalainen käsitys "lyhimmästä ja helpoimmasta reitistä" alas vuorelta... 



Siellä se meidän pieni valasystävämme uiskentelee! (Kuva: Tiina Ojala)


Piipahdimme keskiviikkoiltana Polarmuseetissa tutustumassa hieman hylkeenpyynnin ja jääkarhunmetsästyksen historiaan sekä lueskelemassa tarinoita Amundsenin sekä Nansenin seikkailuista. Ehdottomasti 60NOK pääsylipun arvoinen paikka eivätkä iltanäkymät museon ulkopuolelta vastarannallekaan olleet ollenkaan hassummat! :)

Herkkuillallista kävelykadun varrelta löytyvässä Egon-ravintolassa!

Keskiviikkoiltaiset revontulet olivat kertakaikkisen HUIKEAT eivätkä kuvat anna missään nimessä oikeutta sille upean räiskyvälle, pään yläpuolella pyörteilevälle valonäytökselle jota tuijottelimme pitkän tovin niskat kenossa. Eivät ne turhaan mainosta Tromssaa revontulten luvatuksi maaksi!


Torstaiaamun näkymiä erään vuonon pohjukasta. Vieläkö joku kehtaa väittää, että kaamosaikana maailma on täynnä pimeyttä sekä mustan ja harmaan eri sävyjä..? ;)


Paluumatkalla bongasimme myös tämän vaikuttavan öljynporauslautan, jota piti toki käydä tutkailemassa myös hieman lähemmin.

Kotimatkan maisemia Norjan puolelta...


...sekä koti-Suomesta Kilpisjärveltä! Heti sisämaahan päästyämme pakkasmittari pongahti näyttämään rapeaa, lähes 40 asteen pakkasta eli Lapin talvi näytti todella kyntensä!
Tuleva kevät tulee olemaan monessa suhteessa haastava; olisi opinnäytetyötä, työhakemusten kirjoittelua ja elämän uusien suuntien miettimistä sekä jatkuvasti mielessä itäviä reissusuunnitelmia. Välillä kaiken epävarmuus ja jatkuva liikkeessä oleminen ahdistaa ja ärsyttää, mutta päällimmäisin tunne on ehdottomasti vapaus - niin, ja se onnellisuus. Onnellisuus siitä, että elämä kulkee koko ajan eteenpäin ja tuo mukanaan jatkuvasti uusia haasteita ja seikkailuja.

Kaiken kukkuraksi nukuin eilen ihanat päikkärit nähden unta upeista ilotulituksista sekä revontulista ja varasin herättyäni puolen tunnin varoitusajalla lentoliput Färsaarille kaverini kanssa.

Kaiken tämän jälkeen ei haittaa enää edes se, että villasukan kärjestä löytyy sitten kuitenkin se reikä. 

Olipa kerran kirjoittamisen suhteen kunnostautunut bloginpitäjä, suuret suunnitelmat sekä tarina vuodesta 2016.

1 comment
Eilisestä, ehkä aavistuksen negatiivissävytteisestä päivityksestä sekä tukkoisesta nenästä huolimatta vuosi vaihtui kuitenkin loppujen lopuksi mukavissa merkeissä. Kolmen peiton alla vietetyn päivän jälkeen olo oli illalla onneksi jopa niinkin hyvä, että selvisin sohvanpohjalta kahdelle jalalle, Eturinteille katselemaan Levin panostusta rahojen tykittämiseen taivaalle sekä vieläpä kurkkimaan hetkeksi upeita, taivaalla kirkkaina leimuavia revontulia tunturin päälle tyttöjen kanssa. Koska vuoden vaihtuminen vaatii luonnollisesti juhlajuomaa, nautittiin se tällä kertaa pahvimukeista venäläisen kuoharin merkeissä. Ei siis ollenkaan hassumpaa!


Muutaman päivän sairastaminen yhdistettynä jokavuotiseen, aina yhtä innokkaaseen lupausten ja tavoitteiden asettamiseen ovat saaneet tämänkin rään ja kuumeen turruttaman pääkopan pyörät kirskahtelemaan vaivalloisesti liikkeelle. Tähän mennessä keskittymis- ja jaksamiskyky on ylettynyt Disneyn piirrettyjen tasolle, joten blogin päivittäminen tuntuu jo omalla tavallaan jonkinlaiselta superman skillsejä vaativalta toiminnalta! :D Tässä suuressa aktiivisuuspuuskassani aattelin myös ottaa lähipäivien tavoitteeksi työhakemusten ja ansioluetteloiden päivittämisen ajan tasalle niin suomeksi, in english kuin på svenskakin. Samaan syssyyn voisi toki myös vaikka alkaa hakea kesätöitä, suunnitella keväällä edessä häämöttävää opparikummitusta sekä uudistaa blogin ulkonäköä johonkin vähän mukavampaan... Jos ottaa huomioon sen, miten onnistuneesti maailman parhaan aamupuuron sekä herkkumunakkaan sisältäneet aamupalasuunnitelmat muuttuivat tänä aamuna mustaksi, palaneelta valkosipulilta haisevaksi lätyksi sekä puolet inkivääripussista sisältäneeksi puurovelliksi, ei odotukset oo näidenkään suunnitelmien suhteen kovin korkealla...:D

Kunnon bloggarin velvollisuuksiinhan kuuluu tässä vaiheessa vuotta julistaa kulunut vuosi joko parhaaksi tai paskimmaksi ikinä, väli-ilmaisuja ei siis sallita. Asiaan kuuluu tietty myös vuosikatsaus, sillä tokihan kavereita, tuttuja, kumminkaimoja ja naapurin kissanpentujakin kiinnostaa, mitä juuri minä olen tänä vuonna tehnyt. Koska musta näin vuodenvaihteen kunniaksi tuli jälleen kerran kunnon bloggaaja (kyllähän nää kaksi päivitystä vuorokauden sisällä sen jo todistaa), vuosikatsaus tulee siis tässä, olkaapas hyvät!


Tammikuussa...

...oli perkeleen kylmää. -40 asteesta saa ehdottomasti kaiken irti, kun pääsee kiipeämään lähes 800 askelta käsittävät, lumen täyttämät portaat ylös työpaikalle ennen aamuseitsemää!
...testasin ekaa kertaa surf yogaa saaden lopputulokseksi rentoutuneen mielen sijaan lähinnä mustelmaiset polvet.
...kävin 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa ekaa kertaa baarissa ja sain krapulan yhdestä lonkerosta sekä skumppalasillisesta.

Helmikuussa...

...rikoin polveni jumpassa ja olin hajoittaa pääni totaalisen treenikiellon seurauksena.
...leikin opiskelijaa eli istuin useampana päivänä Coffee Housessa läppärin kanssa ja join aivan liian paljon soijacappuccinoja.
...tanssin aamuyöhön asti baarissa aurinkolasit päässä ja kärsin sen jälkeen maailman kauheimmasta krapulasta.
Ja sitä lunta. Sitä lunta tuli niin hemmetisti.
Maaliskuussa...

...hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Kuin hullu.
...elin lähes ällöterveellistä elämää kunnes...
...tuli pääsiäinen ja söin ehkä elämäni pahimman ähkyn. Suklaa-appelsiinit, you bastards!
Tämän savulohi-ruisleivän takia tuli hiihdettyä reilut 20km! Mitä tahansa hyvän ruoan eteen... :)
Huhtikuussa...

...laskimme rakkaan kämppikseni Elisan kanssa Levin Eturinteen pulkalla alas unohtaen, että välittömästi sen jälkeen suunnitelmissa oli ravintolaillallinen pitkän kaavan kautta.
...juhlin synttäreitä sekä Levi-kauden päättäjäisiä yhtä aikaa. Yksi sana: auts.
...rakastuin New Yorkiin, söin pekoni-vuohenjuusto-taateli-vaahterasiirappipuuroa, tapasin ihania vaihtokavereitani ja katselin kotimatkalla lentokoneen ikkunasta Grönlannin yläpuolisella yötaivaalla leimuavia revontulia.
Niin että miten meni omasta mielestä?
Toukokuussa...

...aloitin kesäkauden Ahvenanmaalla juomalla kimaltelevaa skumppaa suosikkityttöjeni kanssa.
...kävin muutaman päivän reissun Pariisissa, mutta en suloisista savupiipuista, viihdyttävästä Barbie-näyttelystä tai hyvästä ruoasta huolimatta oppinut tykkäämään ranskan kielestä tai napannut kiinni siitä, miksi Pariisi nyt muka on the place to be. Varför Paris, vi har ju Åbo!
...kävin kuuntelemassa ruotsinsaamelaista joikulaulua pienessä, ahvenanmaalaisessa kirkossa.

Barbiekin on siis huomannut miesten todellisen merkityksen elämässä!
Kesäkuussa...

...tein töitä samoissa määrin kuin hiihdin maaliskuussa, eli selkeästi yli terveen rajan.
...saimme Miian kanssa idean ja ostimme alle kaksi viikkoa tästä eteenpäin lentoliput Nepaliin.
...istuskelin harvoina vapaahetkinäni Maarianhaminan kahviloissa espanjankirjojen ja isojen kahvikuppien kanssa.



Heinäkuussa...

...parisuhdestatus: married with work, in an open relationship with spinning and bodycombat.
...irtisanoin itseni elämäni ekaa kertaa koulusta.
...tanssittiin muun muassa Tungevaag & Raabanin, Vengaboysin sekä Fiven tahtiin Rockoffissa.

Jokaisena yhdeksänä Rockoff-päivänä vuorossa oli eri asuteema, tietenkin!
Elokuussa...

...vietin pari elämäni rentouttavinta päivää Kemiön saaristossa tehden absolutely nothing ja nauttien siitä enemmän kuin koskaan.
...kävin muutaman päivän pikareissun Malmössa sekä Kööpenhaminassa katsomassa komeita tarjoilijapoikia, nauramassa skånen murteelle sekä hymyilemässä pastellinvärisille taloille.
...päätin kesän pullolliseen kultahippukuoharia.

"Laulua ja omenia ja vapaus nukkua pitkään aamulla, se vasta jotain. Eikä kukaan kuljeskele hokemassa, että ne ja ne asiat ovat tärkeitä ja että ne täytyy hoitaa eikä niitä voi siirtää... Minä annan niiden hoitaa itse itsensä parhaansa mukaan!" - Juksu
Syyskuussa...

...pysähdyin kotiin kokonaiseksi kolmeksi päiväksi lukemaan Muumi-kirjoja ja juoksemaan täysin vahingossa puolimaratonin.
...etsin näkinkenkiä Jäämeren rannalta ja harhailin tunturissa riemuidioottina nauttien tuulesta ja litimäristä varpaista.
...pääsin lopulta näkemään Etelä-Norjan postikorttimaiset vuonomaisemat 



Lokakuussa...

...kahlasin polviani myöten rapavedessä Kathmandun kaduilla ukkosmyrskyn ja sähkökatkoksen aikaan etsimässä itselleni iltapalamunakasta.
...vietin kymmenen sanoinkuvaamattoman upeaa päivää Himalajan vuoristossa vaellusporukkamme kanssa täysin eristäytyneenä muusta maailmasta, heräsin aamuisin mukisematta neljältä aloittamaan vaeltamisen (toim. huom. Ennen aamukahvia!) ja selvisin 4130m korkeuteen kiipeämisestä vatsataudista ja ainoastaan vihanneskeittoa sisältäneestä ruokavaliosta huolimatta.
...ehdin pohtia elämää uskomattoman monelta eri kantilta.
Hirssistä valmistettu, riisiä ja ghee-voita sisältävä ja lämpimänä tarjoiltu "local wine" maistui juuri niin herkulliselta kuin miltä se näyttääkin.
Marraskuussa...

...aloitin joululaulujen kuuntelun ja piparkakkumausteen yliannostuksen samalla sekunnilla, kun palasin takaisin Suomeen.
...muutin itseni, sukseni ja tonttulakkini takaisin Lappiin ja tunsin tulleeni takaisin kotiin.
...aloitin kuuden viikon mittaisen ihmiskokeen nimeltä Superdieetti ja elin kuukauden vegetaristina.
Kauden alkajaisiksi käytiin toki hakemassa shamaanilta Lapin kaste ja hyvää onnea tuleville kuukausille!
Joulukuussa...

...kävin mielenkiintoisessa tapahtumassa, jossa opetettiin muun muassa imemään energiaa maapallon keskustimantista sekä ottamaan yhteys yksisarvisiin. 
...SuperLeviNight happened.
...tajusin, että on tämä taas ollut melkoinen vuosi. 
Terveiset tunturista!